Sain keväällä harjoittelupaikan Suomen pääkonsulaatissa New Yorkissa, mikä tietysti edellyttää tiettyjä käytännön järjestelyjä, kuten kyseiseen kaupunkiin muuttamista. No, täällä nyt ollaan ensimmäistä päivää, kohta kokonainen vuorokausi "nykiläisenä".
Kirjoittelen tänne kuulumisiani niin teille kuin itsellenikin muistiin. Kuitenkin kun viiden kuukauden päästä tästä reissusta puhun, niin en osaa muuta kertoa kuin että "oli ihan siistiä" ilman sen kummempaa huumoriarvoa tai viisautta. Parempi siis näin, niin ei jää mitään olennaista huomiotta.
Ja itse asiaan; en tosiaan koskaan ennen ole täällä päin maailmaa edes käynyt, mutta sen verran iso poika jo olen, että osasin ottaa taksin, ilmaista paikallisella kielellä minne tahdon, ja pääsin vielä määränpäähäni Washington Heightsiin, ilman sen kummempaa kommellusta. Asiaa auttoi tietysti ahkerasta elokuvien katsomisesta tullut hiljainen tieto siitä kuinka täällä käyttäydytään. Ja siis ihan tosi; tää mesta on ihan niinku leffoissa.
Olin täällä eilen noin 01:00 paikallista aikaa, vuokraemäntäni Elisabethin, eli "Betsyn" vastaanotettavana. Hän on oikein mukava keski-ikäinen rouva, jolla on ennenkin ollut suomalaisia vuokralaisia. Siinä taas saa kiittää suomalaisuuttaan, kun vuokranmaksusta ei tarvinnut edes puhua etukäteen. Ilmeisesti maineemme maailmalla on tosiaankin niin hyvä. Betsy melkein vaivaantui siitä, kun tänään menin sanomaan hänelle että tahtoisin puhua vuokranmaksusta. Eikä sillä nytkään tuntunut olevan mikään kiire. Lisäksi asunnossa on koira, Piper, labradorinnoutajan ja villakoiran sekoitus.
Tänään, ensimmäisenä päivänäni täällä, olen lähinnä selvitellyt käytännön asioita. Betsy ajelutti minua ympäri lähiseutuja, kertoen paikallisista alueista, historiasta sekä mistä löytää mitäkin kauppoja, liikkeitä, pankkeja ja niin edelleen. Hänen asuntonsa on melko iso ja täynnä laitteita, joiden käytön hän pikaisesti opasti. Sen jälkeen lähdin ostamaan jenkkiläistä puhelinliittymää, nostamaan käteistä vuokravakuutta varten sekä etsimään matka-adapteria jotta saan puhelimeni ja läppärini lataukseen.
Nyt minulla on sitten paska liittymä jonka netti ei edes toimi, ei käteistä, mutta adapterin sentään sain, kun kävelin mailin verran (1,6km) johonkin apteekkiin(?) sellaisen ostamaan. Lisäksi T-mobilen myyjä oli niin mukava sälli, että antoi pöytälaatikosta heidän omassa käytössään olleen jenkkiläisen puhelinlaturin minulle, kun kyselin missä adaptereita myydään. Hyvä äijä.
En voinut olla huomaamatta, että katukuvassa täällä Washington Heightsissa erotun kuin hetero sissien joukosta; viti-valkoinen, harmaansiniset silmät ja vaalea tukka - ja turistinomainen olemus. Suurin osa muusta väestöstä on latinoita tai mustia. Ainoat täysin valkoiset joita olen nähnyt, ovat Betsyn kaltaiset vanhemmat neidot (jotka hekin suhaavat autolla, joten ei paljon ulkona kävellessä näy). Oli miten oli, jengi on tosi nastaa täällä. Kävin ruokakaupassa ja haahuilin hyllyväleissä hyvän tovin, ihmetellen täysin vieraita tuotteita ja hintoja. Joku iso musta mies kysyi tarvitsenko apua. Small talk kävi kun vanhalta konkarilta (olenhan edelleen nähnyt niitä leffoja) ja kun mainitsin että tulen Suomesta sälli oli ihan pähkinöissään "Finland! Damn bro! I've been to Paris once. I wanna visit Finland some day too!" *Lyö kättä päälle, antaa fist-bumpin* "I gotta go work that way man, see ya!" Yhtälailla eräässä puhelinliikkeessä kysellessäni operaattoreista (tuloksetta), eräs asiakas opasti minut lähellä olevaan liikkeeseen, missä oletettavasti oltaisiin voitu auttaa. Samassa rapussa asuvat ihmiset tervehtivät ja kyselevät kuulumisia. Henkilökunta on mukavaa ja helposti lähestyttävää. Paikkana tämä on todella heterogeeninen; jokaisella korttelilla on eri näköiset rakennukset ja ihmiset.
Tähän loppuun pitää kertoa yksi "vain kimi -juttu": Ruotsissa lentoyhtiön turvallisuusvastaavat haastattelivat pikaisesti kaikki asiakkaat ennen koneeseen nousua. Kysymykset olivat sellaisia kuten "Mistä tulit Ruotsiin? Kauan lentosi tänne kesti? Oletko vastaanottanut tai ostanut muualta kuin tavanomaisesta kaupasta saatavia tuotteita?" Kun kysyttiin mitä teen vapaa-ajallani vastasin että "emt pelaan videopelejä" jota seurasi jatkokysymys "mitä olet pelannut viimeksi?" johon (rehellisenä ihmisenä) vastasin että Rainbow Six: Siegeä. Tajusin tässä vaiheessa tehneeni virheen, kun minua pyydettiin kuvailemaan kyseistä peliä (Jossa siis on kaksi joukkuetta vastakkain joista toisella on panttivanki jota toinen yrittää pelastaa tai pommi joka täytyy purkaa, nirhaten samalla vastustajajoukkueen pelaajia). Onneksi mies pelasi itsekin kyseistä peliä ja lähinnä naureskeli tuskaiselle selitykselleni ja sanan "terroristi" välttelylle.
Huomenna käyn pyörähtämässä Manhattanilla tulevan työpaikkani nurkilla. Siitä lisää myöhemmin.
