Kaikkea satunnaista

Noniin, sorppa kun ei ole jaksanut kirjotella. Elämä on tasaantunut ja rutinoitunut sen verran ettei ole ollut ihan hirveästi kirjoitettavaa.

Kävimme eilen Open Mic baarissa kuuntelemassa Petran, ja samalla muiden, esityksiä. Menin suoraan töistä ja olimme etuajassa joten päätimme Nooran kanssa syödä jotakin ennen häppeninkiä. Mietin, otanko talon burgerin vai punaviiniburgerin. Kysyin tarjoilijalta kumpaa tämä suosittelisi.

"The red wine burger is fucking good!" tuli suora vastaus, eikä tarvinnut kauaa miettiä. Jos tarjoilija sanoo että jokin on vitun hyvää, minähän vittu otan sitä.

Jenkkilän epäsäännöstellyssä tyylissä on siis hyvät ja huonot puolensa. Suomessa tarjoilijan tai ylipäänsä työntekijän itseilmaisu on jokseenkin enemmän rajattua. Helvetti, juuri luin että siellä Suomessa annettiin potkut turvatarkastajalle roosa-nauhan pitämisestä (okei, vähän eri juttu työssä jonka pukeutumista kuitenkin säätelee Suomen laki). Täällä kaikki tehdään vähän omalla tyylillä ja sinne päin.

Yleisö piti esityksistä, etenkin Petrasta ja muutamasta muusta esiintyjästä. Pari pitempään jo musiikkia harrastanutta jamppaa vetivät sellaisen American Idol -esityksen että oksat pois. Oli jotenkin todella absurdia kuunnella esiintyjiä jotka soittivat ja lauloivat niin hyvin kuin tekivät niille muutamalle ihmiselle jotka paikalla olivat. Se täällä New Yorkissa on tavallaan siistiä, tavallaan surullista. Vaikka olisit kuinka hyvä, aina on joku joka on vähintään yhtä hyvä tai parempi. Kukaan ei ole ainutlaatuinen. Ja siis ihan tosi, tällaiset talentit olisivat Suomessa niin kuumaa kamaa että Cheek ja ne Suomen kolme muuta julkkista unohtuisivat saman tien.

Käykää itse tsekkaamassa: Writer's Room - A Songwriter's Open Mic

Mitäs muuta tänne kuuluu, hmm. Petran synttäreitä vietettiin toissaviikonloppuna, oli hauskaa!. Teemana oli Hollywood. Alla muutama polaroid-kuva mitä otettiin:

Kuvissa järjestyksessä ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle: Ismael, Minä, Kiran sekä Veera ja Stephen.

Viimeaikoina olen töiden lisäksi lähinnä hengaillut tässä samassa porukassa, eniten Kiranin ja Veeran kanssa jotka asuvat kämppiksinä Yonkersissa, pohjoisessa.

Käytiin Targetissa kaupoilla ja perseilemässä. Toisessa kuvassa kalsarikännit ja meikäläinen joka yrittää ottaa kuvaa meidän ostamasta $32 maksaneesta pitsasta silleen että kuvasta näkyy sen koko (Oli iso! En vaan saanut kunnon kuvaa mistä se näkyisi). Veera sai tilanteesta kuvan. Kissakin näkyy olevan menossa mukana.

Eipä tässä muuta. Lisää juhlia tiedossa nyt kun Halloween lähenee. Eniten ahdistaa että täällä ei yksinkertaisesti voi olla ostamatta pukua tai tälläytymättä jollakin lailla, enkä ole nostanut vielä sormeakaan asian eteen.

Sika sopisi mutta Halloweenina pitäisi kuulemma pukeutua joksikin "pelottavaksi" eikä kuvaavaksi.

Seuraavaksi jotain satunnaisia kuvia mitä olen räpsinyt sieltä täältä.

Ainiin kävinhän minä Veeran kanssa YK:n päämajassa juomassa kaljaa delegate's loungessa. Se oli ihan nastaa. Tässä pari kuvaa öisestä New Yorkista otettuna UNHQ:n ulkoparvelta. Täytyy käydä useamminkin, jos sitä verkostoituisi kansainvälisille vesille vähän enemmänkin.

 Grand Central Terminalia en vissiin ole vielä esitellyt. Voilá! Yksi etappi työmatkalla.

Niin joo ja jos olette uutisia lukenut niin täällä on postitettu ärjyjä paketteja eri tahoille. Yksi taisi mm. olla Columbus Circlellä, työmatkan varressa. Puhelin hälytteli tilannepäivityksiä vähän väliä.

Kruunataan tämä kirjoitus vielä kunnon ryhmäkännikuvalla. Otettu noin 04:40 aamulla karaokebaarin ulkopuolelta. Kellonajan näkee tosin meikäläisen naamastakin.

Ps. Tää blogger on aivan saatanasta joten jos kuvat tai tekstit on päin mäntyjä niin johtuu siitä että julkaistessa ne vaihtoivat järjestystä tai väriä enkä jaksanut korjata asiaa. Meni jo hermo niiden kanssa vääntämiseen.